Reppureissu osa 5: Cusco, Aguas Calientes ja ciudadela Machu Picchu

Perun raja olikin yllättävän lähellä La Pazia, vaan tunnin matka. Rajalla kaikki poistuttiin bussista ja käveltiin koko bussillinen yhdessä jonossa kylän läpi tulliin. Käveltiin, koska oli niin paljon ihmisiä ja niin kapet tiet, ettei bussi olis mahtunut. Ja yhdessä jonossa, koska kylä oli jo ennen reppureissaajalaumaa täys kaaos kaikkine riksoineen ja valtavine vilja-, vihannes- ja hedelmäkojuineen.

Mulla ja Milenalla on menny tosi nopeesti kaikki passintarkastukset rajoilla, kun monien muiden on pitänyt tehdä jotain selvityksiä ja papereita ja ongelmia yms. Mutta hyvä meille. Rajalta oli vielä noin 12 tunnin matka Cuscoon (kilometrejä noin 500). Matkanvarrella pysähdyttiin kerran yhdelle kioskille. Meillä ei ollut yhtäkään solia, eikä mitään tietoa paljon esimerkiksi 1 sol on vaikka euroissa, koska viimeinen ilta La Pazissa meni yrittäessä varata hostellia Cuscosta. Eli ei ehitty miettiä mitään valuuttakursseja ja -vaihtoja. Siinä kioskilla kuitenki vielä pysty maksamaan bolivianoilla. Saatin vaihtorahat soleina ja oltiin vaan, että njaa rahaa on, mutta paljonko, ei mitään tietoa. Oon muutenki jo ihan sekasin valuutoissa ja paljon mikäki on ku on viralliset ja epäviralliset kurssit yms. Mut ihan hyvin et parin kk aikana eläny kaheksalla eri valutaalla, vaikkakin osalla vaan hetken, mut silti :)

Cuscossa on paljon turisteja. Keskusta-alue vaikutti mukavalta ja idylliseltä vanhalta kaupungilta. Joitakin inkojen rakentamia asioita on säilynyt, kun espanjalaiset eivät uudelleenrakentaneet aivan kaikkea.  Lauantai kierrettiin oikeastaan kokonaan vaan artesaanikojuilla. Illaksi ostettiin kaikkia jännittävältä näyttäviä hedelmiä ja yritettiin saada tungettuu rinkkoihin kaikki tavarat.

Kahdeksan eri maissilajia

Kuuluisa Inkojen 12-kulmanen kivi

 Seuraavana aamuna olikin sitten herätys viideltä ja matka alkoi kohti Machu Picchu -kylää, joka tunnetaan myös Aguas Calientesina. Se on siis kylä, noin sadan kilometrin päässä Cuscosta, ja josta lähtee reitti sinne Machu Picchu -raunioille.

.

Maisemat kolmen tunnin junamatkalla Cuscon (Poroy) asemalta Aguas Calientesiin oli melko maagiset. Junarata kulki vuorten ja jokien välissä ja kattoikkunoista näky lähes kohtisuoraan yläpuolella olevat vuoren huiput, ja miten pilvenhaituvat muodosti usvaa vuoren rienteille ja huipulle. Välillä puut ja muu kasvillisuus muodosti tunneleita, jota pitkin viiletettiin 40km/h. Välillä tunnelman rikkoi junassa heiluvat ryhmäpakettimatkailijoiden selfie-tikut ja ryhmäkuvaussessiot. Junassa sisällä tietenkin soi rauhallinen pan-huilu -musiikki, joka palautti tunnelman.

Mentiin Aguas Calientesiin päivää aikasemmin, jotta päästään seuraavana aamuna aikasin suoraan nousemaan 20min bussilla vuoren rinnettä ylös, jossa oli sisäänkäynti raunioille. Ensimmäinen juna Cuscosta olisi ollut Aguas Calientesissa vasta ennen kymmentä.

Raunioilla on pari vuorta, jonne voi ostaa lipun ja pääsee kiipee niille. Waynapicchu on kaikista supsituin ja sinne pääsee päivässä vaan 400 henkilöä. Toinen on Montaña Picchu, joka on kuulema kaikista haasteellisin kiivetä. Koska meiän tää reissu oli melko lyhyellä ajalla suunniteltu, nii suurin osa lipuista oli jo loppunu, mutta Montaña Picchulle oli vielä tilaa nii otettiin sit se. Ja ymmärrän nyt miks se on haasteellisin. Lähtökorkeus oli reilusti yli 2km ja arvioitu kävelyaika huipulle 3h. Reitti koostu lähes kohtisuoraan nousevista vähän yli polven korkusista kiviportaista. Meillä kävi tosi hyvä tuuri sään kanssa, sillä kuudelta aamulla ku lähettiin, oli kirkasta ja vähän pilviä. Eli ehittiin kiivetä pari tuntia, ja nähä maisemia suhteellisen korkeelta. Sitten alko kerääntyä pilviä, mikä oli toisaalta ihan hienon näköstä ku oltiin osan pilvistä yläpuolella. Toisaalta se tarkotti myös sitä, että jos kiivetään vielä kolmas tunti huipulle asti, pilviä saattaa olla niin paljon ettei nähdä mitään. Ja koska laskeutumiseen menee pari tuntia, voi olla, ettei nähdä sitä the Machu Picchuakaan eli niitä raunioita. Oltiin siis tämän tiedossa olevan ilmamuutoksen takia alotettu kiipeämällä, eikä ensin vierailtu raunioilla. Pelattiin varman päälle ja käännyttiin takas. Tämä osottautui loppujen lopuksi erittäin oikeaksi ratkaisuksi, sillä ehittiin käydä raunioilla ennen ku alkoi sataa kovaa ja muodostu niin paljon sumua, ettei raunioitakaan oikein näkynyt, vaikka ne oli tosi lähellä.

Näkymä Montaña Picchulta 2/3 osa kiipeämisen jälkeen

Kaikki junat täältä takasin Cuscoon oli huomiselle täynnä eli jäädään tänne vielä päiväksi. Uuden vuoden aattona päästään takasin Cuscoon. Sieltä on tarkotus lähteä pikku hiljaa laskeutumaan takasin Buenos airesiin. Matkan varrella on vielä Perun ja Bolivian rajalla oleva Lago Titikaka ka Bolivian Salat de uyuni (suola-aavikko) ja sitten taas Saltan kautta suoraan Buenos Airesiin.