Reppureissu osa 3: Rajanylitys (Argentiina-Bolivia)

Päivät menee ihan sekasin ja ku matkustaa melkein vuorokauden ympäri nii en enää tiedä mikä päivä oli ku lähin jostain. Puhumattakaan, että tuntuis joululta. Mutta Jujuyista jatkettiin siis kohti Bolivian rajaa. Ei etukäteen oikein tiedetty miten se homma toimii, mutta meille oltiin kerrottu, että rajalla vaan passintarkastus ja sit La Paziin lähtee koko ajan useita eri busseja, että nopee ja helppo juttu. Tämä ei ihan kuitenkaan pitänytkään paikkaansa.

Kun tultiin Quiacan asemalle oltiin ihan pihalla et missäs se raja on. Rajanylittäjiä oli kuitenkin niin valtavasti et yhtenä laumana käveltiin noin 15min tulliin. Oli yksi tiski, jonka toiselta puolelta jonotettiin passin leimausta maasta poistumista varten, ja sen jälkeen siirryttiin saman tiskin toiselle puolelle toisen jonon päähän passin leimausta maahan sisään tuloa varten. Ihmisten oli hyvin vaikea jonottaa ja odottaa, vaan kaikki huuteli turvahenkilölle erilaisia syitä miksi juuri minun pitäisi päästä jonon ohi. Passien jälkeen siirryttiin Quiacasta muutaman kymmenen metrin päähän Villazonin bussiasemalle, jossa sitten huomattiin, että muutamat muutkin haluavat jatkaa samantien matkaa. Todettiin sen päivän kaikkien La Paziin menevien bussejen olevan täynnä ja  samoin myös suurin osa mihin tahansa menevistä busseista. Seuraavat La Paziin olis lähtenyt vasta seuraavana päivänä, eli meiän olis pitäny nukkua se yö rajalla, mikä olis ollut aivan viimenen vaihtoehto tai oikeestaan ei vaihtoehto ollenkaan. Eli tutkittiin siinä sit karttaa et mihin kaupunkiin olis kannattavaa lähteä ja mihin on vielä tilaa, jotta ehittäis sieltä ajoissa La Paziin, kun matka rajalta oli kuitenkin melkein 20h. Ihmisiä alko kertyy asemalle enemmän ja enemmän ja lopulta joku kuuli, että jos kootaan 50 hlön nimet listaan niin meille voidaan ehkä järkkää lisäbussi La Paziin. Melko nopeesti lista tuli täyteen, mutta sit sen lisäbussin saaminen konkreettisesti paikalle oliki vähän vaikeempaa. Mietittiin lisätietoja odotellessa, että ostetaanko lippu johonki matkan varrella olevaan paikkaan, vai otetaanko riski, että lisäbussi ei lopulta onniatukaan ja oikeesti joudutaan yöpyä ulkona rajalla. No riski otettiin, koska odotellessa tutustuttiin argentiinalaisiin reppureissaajiin nii ainakaan ei oltais vaan kahestaan ulkomaalaisina. Lopulta kuitenkin seitsemän tunnin rajalla hengailun jälkeen noin klo 21 lisäbussi saapui ja päästiin matkaan. Bussiin ahtautuminenki oli oma säätönsä, koska tottakai oli ihmisiä nimilista  ulkopuolelta, jotka änki bussiin ilman lippua.

Bussimatkakin oli oma juttunsa. En oo ennen nähnyt niin sik sakkista tietä ja välillä käännöksissä oli sama fiilis ku keinutuolissa, mutta vaan sivusuunnassa, ku tuntuu, että kaatuu, vaikka ei oikesti kaadukaan. Oli myös ohan sairaan kylmä. Ilmastoinnista ei tietoakaan, mutta koska ulkona oli niin kylmä. Argentiinan bussit tais olla luksusta bolivualaisiin verrattuna. Tunnelmaa ei kovin parantanut myös sekään, että mun takana oleva lapsi oksensi noin tunnin välein. Mutta saavuttiin La Paziin suunnitellusti ja turvallisesti, ja jopa meiän rinkat säily koko matkan mukana.

Huomenna tai ylihuomenna varmaan kerron La Pazin jouluaatosta.

Tässä pari kuvaa rajalta.