Tara-kanjoni ja Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina

Tässä tuleekin nyt samassa postaus kahdesta kohteesta Bosniassa: raftingista kansallispuistossa ja pääkaupunki Sarajevosta.

Varasimme kahden yön rafting(koskenlasku)paketin Tara-kanjonissa, joka on Euroopan syvin kanjoni 1300 metrin syvyydessä. Osa joesta virtaa Durmitorin kansallispuistossa Montenegrossa ja osa Bosnian puolella. Joen varrella oli useita rafting-keskuksia leirialueineen, ja johonkin keskukseen meno olikin ainut tapa päästä tutustumaan alueeseen. Pakettiimme kuului pick up -kuljetukset läheisestä Foca-kylästä rafting-keskukseen.

Bussi Podgoricasta kohti Focan pikkukaupunkia oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja laiturilla odotti paljon ihmisiä. Kun bussi saapui, näimme sen olevan aivan täynnä. Meille sanottiin, että joudumme joko istumaan laittialla tai seisomaan siihen asti, että joku jää pois. Seuraava bussi olisi lähtenyt viiden tunnin päästä, mutta olimme jo ilmoittaneet saapumisaikamme rafting-keskuksen kuljettajille, joten nousimme täyteen bussiin. Bussiin nousi muutamilta pysäkeiltä lisää ja lisää ihmisiä istumaan lattialle tai seisomaan. Onneksi tunnin päästä kuitenkin pysähdyimme ja jostain tuli toinen, vähän isompi bussi, johon kaikki siirryimme. Sielläkään ei riittänyt istumapaikkoja ihan kaikille, mutta me ehdimme varata istumapaikat. Bussi oli ajallaan Focassa, joka sijaitsee lyhyen, kanjonin reunaa kulkevan, matkan päässä Bosnian ja Montenegron rajasta. 

Olimme sopineet, että rafting-keskuksen pick up tulee hakemaan meidät Focan bussiasemalta. Halusimme lounastaa ennen hakua, joten lähdimme etsimään ruokaa. Oli sunnuntai ja pikkupaikan monet ravintolat olivat kiinni. Siihen aikaan tuli juuri myös Serbia-Costa Rica -jalkapallo-ottelu, minkä vuoksi monien ravintoloiden koko henkilökunta katsoi kavereineen ottelua ja sanoivat, että kettiö on kiinni.

Drina-Tara Rafting -keskus oli aivan joen varrella oleva leirikeskus, jossa oli paljon puisia bungalovimökkejä. Alue oli tavallaan suljettu, sillä toisella puolella kulki tie ja toisella puolella koski, joten kahden päivän aikana emme tehneet muuta kuin söimme täysihoidossa ja osallistuimme raftingiin. Saavuttuamme meiltä kerättiin passit, sillä koskenlaskureittimme seuraavana päivänä ylittäisi Montenegron rajan.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen meille jaettiin märkäpuvut, kypärät ja pelastusliivit. Ne puettuamme meidät jaettiin kahdeksan hengen ryhmiin ja pakkauduimme jeeppeihin kumivene katolle kiinnitettynä. Ryhmässämme oli meidän lisäksi bulgarialainen perhe. Ajoimme virran yläjuoksulle Montenegron puolelle, jossa laskimme veneen veteen ja hyppäsimme kyytiin. Bulgarian ja bosnian kielet ovat niin lähellä toisiaan, että meidän muut ryhmäläiset ymmärsivät opasta hyvin, vaikka hän puhuikin bosniaa. Pyysimme kuitenkin, jos ohjeistuksen voisi saada myös englanniksi. Pikaisen ohjeistuksen jälkeen aloimme meloa koskessa. 

Reitti oli yhteensä 22km, jonka puolessa välissä pysähdyimme hetkeksi tauolle vesiputouksen luokse.

Maijan mielestä raftaaminen oli kivaa ja jännittävää

Ilma oli hyvin sateinen ja vesi oli kuulema noin metrin korkeammalla kuin edeltävänä päivänä, joten saimme vauhdikkaan kyydin. Kosken vesi oli hyisen kylmää ja ilmalämpötilat muutenkin reilusti alle 20. Sade ei varsinaisesti haitannut sillä, kastuimme laskussa kuitenkin, mutta aurinkoisella säällä sumua ehkä olisi ollut vähemmän.

Reitti päättyi takaisin leirikeskukselle, jossa nousimme veneistä ja kannoimme ne leirintäalueelle takaisin. Kokonaisuudessaan rafting kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen saimme lounasta ja illalla vielä illallisen keskuksella.

Rafting oli tosi kivaa ja bungalovimajoitus myös ihan hauska. Olisi ollut mahdollista ottaa myös yhden yön paketti, jolloin olisimme lähteneet heti raftingin jälkeen pois. Oli kuitenkin kiva jäädä vielä toiseksi yöksi, ettei tullut niin kiire. Ilma oli tosin niin kostea, etteivät vaatteemme ehtineet kuivua yhtään seuraavaan aamunkaan mennessä. Kuljetus järjestyi keskuksesta takaisin Focaan yhtä kätevästi kuin mennessäkin. Sanoimme vain ajan, jolloin haluamme lähteä ja kuljetus järjestettiin.

Kokonaisuudessaan kahden yön majoitus, kolme lämmintä ruokaa sekä kaksi aamupalaa, rafting ja kuljetukset maksoivat 80 euroa per henkilö. Ihan edullista siis.

Sarajevo

Bussissa Focasta Sarajevoon tutustuimme brittiin, joka oli myös kiertelemässä Balkania. Matka Sarajevoon kesti vain pari tuntia ja se menikin oikein mukavasti. Olimme etukäteen katsoneet, että Sarajevon bussiasemalta pääsee helposti raitiovaunulla hostellille, mutta kun pääsimme perille, näytti puhelimen navigaattori meidän olevan pitkän matkan päässä Sarajevon keskustasta. Kysyimme bussikuskilta, että missä olemme ja hän kertoi, että olemme Sarajevon itäisellä bussiasemalla ja ainoa keino päästä kaupunkiin on taksi, ellei halua kävellä useita kilometrejä. Päätimme siis jakaa taksin uuden brittituttavamme kanssa, erityisesti koska matkan aikana oli alkanut sataa. Menimme läheiselle tolpalle kysymään hintaa ja jonon ensimmäinen kuski vastasi 20 euroa. Emme voineet uskoa tätä todeksi ja saimme hinnan tingattua alaspäin, mutta päädyimme lopulta siltikin maksamaan ylihintaa. Taksikuski kuitenkin puhui melko hyvää englantia ja hän olikin innokas puhumaan matkalla kaupunkiin niin nähtävyyksistä, balkanin kielistä, Bosnian poliittisesta tilanteesta ja kyselemään Suomesta ja Britanniasta. Kävi myös ilmi, että itäinen bussiasema on serbien aluetta, kun taas kaupungin pääasema bosniakkien aluetta. Bosnia ja Hertsegovina on jaettu kolmen eri etnisen ryhmän, bosniakkien, kroattien ja serbien, kesken, eikä liikennettä näiden välillä oikeastaan ole.  

Meidän bussimme oli ilmeisesti lähtenyt joltain serbialueelta, minkä vuoksi se ei ajanutkaan keskustan eli bosniakkien puolen asemalle.

Pääsimme kuitenkin lopulta kaupungin vanhaan keskustaan, jonka liepeillä hostellimme sijaitsi. Olimme katsoneet kartasta hostellin sijainnin aivan keskustaan, mutta se sijaitsikin mäen päällä muutaman sadan metrin päässä vanhankaupungin rajasta. Huone oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella ja se maksoi 9,45e/hlö/yö. Vietimme hostellissa kaksi yötä ja se oli päällisin puolin ihan hyvä, mitä nyt kylpyhuoneesta ja katosta löytyi muutamia lukkeja.

Vanha kaupunki muistutti hieman Skopjen turkkilaista basaaria lukuisine kojuineen ja kebabravintontoloineen - erityisesti tällä alueella kasvisruoan löytäminen voi olla haastavaa. Illalla päätimme tehdä pienen raitiovaunuajelun. Bosniassa käytössä on vaihdettava markka, jonka kurssi on suunnilleen 2:1 euron kanssa. Ratikkalippu maksoi 1,8km eli 0,9 euroa. Tällainen ajelu oli ihan hyvää ajanvietettä, erityisesti sateisena päivänä, sillä näimme alueita, joille emme olisi muuten varmastikaan päätyneet. Kävimme illalla vielä isossa ostoskeskuksessa ja kävelimme joenvartta hostellille.

Sarajevon ainoana kokonaisena päivänä lähdimme hiljalleen kävelemään kohti kansallistetteria, jonka luolta lähti iltapäivällä maksuton kävelykierros. Sarajevossa on kaupungin kokoon nähden melko monta kävelykierrosta erilaisilla painotuksilla. Me valitsimme 90-luvun tapahtumista sekä nykypäivästä kertovan kierroksen. Opas oli reilu kolmikymppinen ja ollut Bosnian sodan syttyessä 7-vuotias. Hän kertoi sekä omista kokemuksistaan lapsuutensa Sarajevossa että yleisistä tapahtumista vuosien 92-95 ajalta. Kierros oli hyvin vaikuttava ja yhden jos toisen turistin silmäkulmat kostuivat oppaan kertoessa tarinoita tuhotusta kaupungista. Kierroksen aikana ei siis käyty varsinaisesti katsomassa nähtävyyksiä, vaikka osa kertomuksista toki liittyikin esimerkiksi merkittäviin rakennuksiin tai muistomerkkeihin. Kierroksen jälkeen tunnelma oli hieman haikea, vaikka kierros ei ollutkaan varsinaisesti mikään nyyhkytarina. Opas oli tosi energinen ja kertoi humoristisesti myös nykytilanteesta esimerkiksi miten kolmen presidentin maassa selvitään, ja miten oli pitänyt äkkiä keksiä Bosnian lippu -96 Olympialaisiin.

Pienehkössä kaupungissa ehdimme nähdä paljon, mutta kauemminkin olisi voinut viipyä. Olisi voinut tehdä toisenkin opastetun kierroksen, esimerkiksi kaukaisempaan historiaan liittyen. Meillä on kuitenkin vielä monta sataa kilometriä edessä, jotta ehdimme Ljublianaan, josta lennämme takaisin Helsinkiin, joten matka jatkukoon. 

Seuraavaksi suuntana Dubrovnik, joka on meille lähinnä välipysähdys matkalla Hvarin saarelle Kroatiassa.