Hvar (Dubrovnikin ja Splitin kautta), Kroatia

Sarjevosta Dubrovnikiin oli tähän mennessä reissumme pisin bussimatka. Matka kesti 6 tuntia, jonka aikana ylitimme Kroatian rajan kolme kertaa, sillä Kroatian osien välissä menee pala Bosniaa. Matkaan sisältyi siis paljon rajalla odottelua, tosin me vain istuimme bussissa, josta passimme aina vietiin ja tuotiin, kuten muissakin reissumme rajanylityksissä.

Dubrovnikiin saapuminen oli ensimmäinen kerta, kun emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Astuessamme bussista laiturille ympärillämme alkoi pyöriä useita kotimajoituksen tarjoajia, mutta menimme kuitenkin hostelliin. Maijan puhelinliittymässä toimi Kroatiassa netti, joten pystyimme varata majoituksen puhelimella. Vietimme Dubrovnikissa vain illan ja aamupäivän, jonka aikana näimme valtavat turistilaumat, ylihinnoitellut ravintolat ja pääsymaksut. Jotain sellaista olin Dubrovnikista ajatellutkin, mutta onneksi menimme sinne vain päästäksemme laivamatkalle Hvariin. Dubrovnikista ei siis jäänyt kovin hyvä ensivaikutelma, vaikka kivoja maisemia ja kujia löytyi.

Kotikatumme Dubrovnikissa

Dubrovnikin city walls, jonka päälle kiipeäminen olisi maksanut 20e/hlö

Halusimme siis saarelle, mutta emme tienneet mille niistä. Googlettelimme hieman Kroatian saaria ja koska meillä ei ollut mitään tiettyä erikoisaktiviteettia mielessä, jonka voisi tehdä vain tietynlaisella saarella, valitsimme Hvarin, josta puhuttiin hyvänä saarena kaikkeen. Hvar on myös yksi turistisimmista paikoista Kroatiassa, minkä takia sinne varmaan menikin niin hyvin lauttoja. Mutta ainakin vielä näin kesäkuussa se vaikutti rauhallisemmalta kuin Dubrovnik.

Laivamatka Dubrovnikista Hvariin kesti 3h ja maksoi 28e/hlö. Hvarissa majoituimme Airbnb-asunnossa Hvar Townissa. Kroatian rannoilta ja saarilta järjestetään paljon muun muassa kajakkitoureja, jollaiselle halusimme osallistua. Asuntomme omistaja neuvoi, että firmoja on paljon ja juuri minkäänlaista eroa niiden välillä ei ole hinnassa eikä sisällössä, joten lähdimme vain kävelemään satama-alueelle ja kysyimme touria ensimmäisestä vastaantulevasta kajakkifirmasta.

Kotikatu Hvarissa

Neljän tunnin tourimme lähti seuraavana päivänä iltapäivällä. Tourilla olisi ollut paikkoja useammallekin, mutta ketään muita ei tullut, joten saimme yksityisen opastuksen. Iltapäivällä tuuli oli yltynyt jo paljon ja aallokko merellä oli melko kova, minkä takia kajakoinnin ensikertalaisina emme saaneet omia kajakkeja, vaan lähdimme vankemmalla duo-kajakilla liikkeelle. Opas kysyi, mistä maasta tulemme ja kuultuaan, että Suomesta, hän sanoi, että sitten meidän aallokosta selviäminen ei jännitä häntä enää niin paljon. Kuulema yleensä Skandinaviasta tulevat ovat selvinneet hyvin - emme korjanneet Suomen Skandinaviaan kuulumattomuutta ja jäimme jännittämään aallokkoa. 

Hiljaisessa poukamassa ehti hieman kuvata

Aallot tosiaan olivat kovat ja vastatuuleen saimme tehdä paljon töitä päästäksemme edes eteenpäin ja pysyäksemme oppaan perässä. Kajakoimme satamasta läheiselle Pakleni-saariryhmälle, jossa saimme lounasta ja mahdollisuuden snorklaamiseen. Vesi oli kirkasta, mutta mitään hienoja ja värikkäitä kaloja tai muuta karibiamaista ei Adrianmeressä taida olla. Oli siis hyvä hetki kokeilla vedenkestävän kamerani vedenkestävyyttä ja kuvata itseämme.

Tyynemmällä säällä touriin olisi kuulunut lounaan ja snorklaamisen jälkeen kiertää Pakleni-saaria avomeren puolelta, mutta niin kovalla tuulella olisimme kuulema ajautuneet kauas pois, joten palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimme. Takaisin päin mennessä tuuli oli vielä kovempi ja aallot isoja, mutta nyt ne tulivat takaapäin ja osaltaan kuljettivat meitä eteenpäin. Laivaliikennettä oli myös aika paljon, mikä lisäsi jännittävyyttä. Oppaamme mielestä tuulinen sää on paras, ettei tule tylsää. Molempiin suuntiin kastuimme aivan läpimäriksi, mutta vesi oli lämmintä ja kokemus oli oiken hyvä.

Lähtiessämme Hvarista lautalla kohti Splitiä meillä oli reissua jäljellä vielä 4 yötä ennen perjantain 29.6. Ljubljana-Hki -iltalentoa. Emme osanneet päättää, miten jaamme jäljellä olevat yöt Splitin, Zagrebin ja Ljubjanan välillä. Ajattelimme Splitin olevan melko samanlainen kuin Dubrovnik, minkä vuoksi tuntui mielekkäältä jatkaa suoraan Zagrebiin. Saavuttuamme Splitin satamaan menimme bussiasemalle ja saimme kuulla, että sen päivän lähdöt Zagrebiin ovat loppuunmyytyjä, joten päätös jäädä yhdeksi yöki Splitiin tehtiin siinä. Olimme tulleet aamulautalla Splitiin, joten ehdimme hengailla siellä koko päivän. Ja se osoittautuikin miellyttävämmäksi ja halvemmaksi kuin Dubrovnik. Dubrovnikissa tuntui, että kaikki on ahdettu vanhankaupungin alueelle, kun taas Splitissä keskusta-alue vaikutti laajemmalle levinneeltä, eikä niin tukkoiselta.

Pieni sade ei haittaa

Ostimme bussiliput seuraavan aamun Zagrebin bussiin. Ajattelimme, että ei jaksa jäädä matkan varrella yhdeksi yöksi Zagrebiin, vaan mielummin jatketaan suoraan Ljubljanaan ja vietetään siellä samassa majoituksessa viimeiset yöt ennen lentoa. Bussi Splitistä Zagrebiin lähti yli tunnin myöhässä, mutta ehdimme kuitenkin juuri ja juuri ostaa liput Ljubljanaan. 

Nyt siis enää yksi kaupunki ja yksi majoituspaikka reissua jäljellä.