Skopje ja Matka-kanjoni, Makedonia

Bussi Sofiasta Skopjeen lähti 9.30. Löysimme oikean laiturin bussiasemalla melko nopeasti, kun samaan bussiin oli tulossa useampia ihmetteleviä reppumatkailijota. Matka kesti viisi tuntia, jonka aikana kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Bulgarian ja Makedonian rajalla meidän ei tarvinnut nousta ulos bussista, vaan ensin Bulgarian rajaviranomainen tuli keräämään kaikkien passit ja poistui jonnekin niiden kanssa. Hetken päästä toinen tuli jakamaan passit takaisin. Ajoimme muutama sata metriä eteenpäin, josta kyytiin nousi vuorostaan Makedonian rajaviranomainen ja keräsi taas passit. Toinen henkilö tuli silmäilemään kaikkien matkatavarat ja vaikutti pistokoemaisesti pyytävän muutamia näyttämään reppujen sisältöjä. Saatuamme passit takaisin matka jatkui kohti Skopjea.

Majoitumme Skopjessa mukavasti 6e/hlö/yö Hotel Attikassa, joka sijaitsee Ottamaanien aikana rakennetun vanhan kaupungin turkkilaisella basaarialueella, joka on Skopjen yksi harvoista alueista ja rakennuksista, joka säilyi vuoden 1963 koko kaupungin tuhonneesta maanjäristyksestä. Basaari on moskeijan vieressä, josta kuuluu aina pari kertaa päivässä laulavat rukouskutsut. Pientä kauppaa ja torikojua riittää usealla kadulle asti. Hotelli on tosi siisti, juuri rakennettu ja sen vuoksi se näyttääkin vanhan kaupungin muihin rakennuksiin verrattuna päälleliimatulta.

Saavuimme Skopjeen jo iltapäivällä, valoisaan aikaan, joten ehdimme nähdä jo aika paljon asukasluvultaan noin Helsingin kokoista kaupunkia kävellessämme bussilta hotellille. Kaikkina päivinä tähän asti on ollut aurinkoista ja noin 35 astetta. Sanotaan, että maanjäristyksen jälkeen kaupungin uudelleenrakennus on lähtenyt vähän käsistä. Vuonna 2011 aloitetun Skopje 2014 -projektin aikana kaupunkiin pystytettiin hyvin paljon patsaita ja monumentteja, joista useat seisovat aivan vierivieressä silloilla ja aukioilla. Monumentteja ei vain ole paljon, vaan ne ovat myös valtavan kokoisia, muutamat korkeampia kuin ympäröivät talot, mikä tekee Skopjesta hauskan näköisen. Skopjea myös sanotaan valtavien ja valaistujen vesiputouspatsaiden vuoksi mauttomuuden pääkaupungiksi. Kaupunkikuvassa näkyy myös punaisia kaksikerroksisia busseja, jotka Lontoo alunperin lainasi Skopjelle maanjäristyksen jälkeen. Myöhemmin Skopje teetti samanlaiset kopiot Lontoon busseista kunnianosoituksena saamalleen avulle.

Olen ollut flunssassa oikeastaan ensimmäisestä päivästä Sofiassa lähtien, mutta Skopjeen lähtöaamuna se paheni ja nousi myös pieni kuume, joten päätimme ottaa ensimmäisen päivän Skopjessa aikalailla hotellihuoneessamme lepäillen. Illalla kuitenkin lähdimme etsimään ruokaa hotellia ympäröivältä basaarialueelta. Osuimme juuri auringon laskun aikaan liikenteeseen, jolloin pikkuravintoloiden terassit olivat tupaten täynnä Ramadania viettäviä pöytäseurueita. Totesimme myös, että vanhan kaupungin alueelta ei juuri muuta ruokaa saa kuin erilaisia kebab-varras-pita-annoksia. Aluksi ihmettelimme myös, etteikö makedonian kieltä kirjoitetakaan vain kyrillisillä aakkosilla, ennen kuin tajusimme, että tällä basaarialueella suuri osa onkin turkiksi. Muualta kaupungista löysimme taas kyrillisiä aakkosia makedonialaisittain.

Onneksi flunssa vaikuttaa nyt laantuneen ja kuumekin laski nopeasti. Kolmantena päivänä pääsimme tutustumaan Skopjeen paremmin. Nousimme muun muassa gondolihissillä kaupungin laidalla sijaitsevalle Vodno-vuorelle, johon on rakennettu 66 metriä korkea rautainen risti, jota kuulema Skopjessa vieraillessa tulee käydä katsomassa. Ihan hienot näkymät sieltä oli. Päivä oli todella kuuma ja iltapäivällä menimme viilentymään Makedonian historiasta kertovaan museoon. Makedonian tai Skopjen hintatasosta kertoo se, että esim tämän päivän saldoksi tuli 20e, johon sisältyi kaksi kertaa ravintola-ateria, taksimatka, gondolilippu, vesipulloja ja museon sisäänpääsy.

Kävimme hotellin respassa kysymässä voisimmeko varata vielä kaksi yötä lisää. Hetken työntekijälle puhuttuamme työntekijä viittelöi meidät tiskinsä taakse, johon hän oli kirjoittanut tietokoneelle makedonia-englanti -kääntäjään "minä en ymmärrä". Lopulta kääntäjän voimin lisävaraus onnistui. Halusimme lisäyön, sillä päätimme seuraavana päivänä käydä päiväretkellä 15 km keskustasta sijaitsevalla Matka kanjonilla. Skopjen julkisesta liikenteestä tai juuri mistään, mikä voisi turisteja kiinnostaa, löytyy hyvin vähän tietoa netistä. Mutta onneksi matkablogit ovat täynnä ohjeita, mistä kadun kulmasta löytää minkäkin bussin. Iloksemme oikeasti myös löysimme sen bussin nro 60, jolla menisi 50min saapua Matkalle. Kukaan ei osannut kertoa, mistä saisimme ostettua lipun kyseiseen bussiin. Bussikuski ohjeisti lipputiskille, josta sanottiin, että kuski myy. Ja lopulta kukaan ei myynyt, eikä kuskia kiinnostanut, kun vain jäimme kyytiin. Näin kävi myös Vodno-vuorelta palaamisen kanssa, joten paikallisbussilla liikkuminen on tullut meille hyvin edulliseksi.

Matka-kanjonin pohjalla virtaa Treska-joki, jota pitkin pääsee kulkemaan vuokrakanooteilla tai veneretkellä. Kävelimme ensin pari tuntia kanjonin reunustaan rakennettua polkua, jonka jälkeen söimme paikan ainoassa ravintolassa. Sen jälkeen teimme vielä veneretken, jossa ajoimme parikymmentä minuuttia yhdelle kanjonin luolista, laskeuduimme luolaan ja sen jälkeen ajoimme veneellä takaisin lähtöpaikkaan. 

Huomenna lähdemme kahdeksi yöksi pistäytymään naapurissa Pristinassa, Kosovossa, josta kulkuyhteyksiä on vain muutamiin suuntiin, minkä vuoksi tulemme Kosovosta vielä takaisin Makedoniaan. Skopjen kautta suuntamme sitten Etelä-Makedoniaan Ohrid-järvelle.