Durrës, Albania

Ohridista matka jatkui Albanian rannalle Durrësiin. Olimme katsoneet netistä, että Ohridista pääsee vain kerran päivässä Durrësiin. Tähän mennessä reissua kaikki netistä löytämämme tieto on pitänyt hyvin paikkansa, mutta tällä kertaa ostaessamme lippua bussiasemalta, bussiaikataulut olivat aivan erit kuin netissä olleet. Kävimme muutaman bussifirman tiskillä ja kerroimme haluavamme Durrësiin ja saimme aina vastaukseksi "kyllä, kyllä Albania". Ehkä ehdimme jo tottua halvempiin lippuihin, sillä nyt 15e hintaiset liput tuntuivat kalliilta. Kuskimme osasi sanoa englanniksi ticket, money, bus station ja ok, joita hän innokkasti toisteli. 8-paikkaisessa bussissa oli kanssamme hollantilainen ja turkkilainen pariskunta. Muutaman sanan vaihtaessamme tuli ilmi, että me kaikki olimme menossa aivan eri paikkoihin samalla bussilla. Kun olimme saapuneet Albanian rajalle kuski meni kahville ja kysyi, minne me olimme menossa. Se oli tietenkin luottamusta herättävä kysymys kuskilta. Yritimme vielä, että Durrësiin ja kuski siihen viittelöi, että se on liian kaukana. Luovutimme keskustelun kanssa ja totesimme, että ainakin liikumme jonnekin. Kuski soitti pari puhelua ja seuraavaksi pysähdyimme huoltoasemalle, jossa oli lisää pikkubusseja kuskeineen. Kuskimme nousi ja viittelöi meidät ulos. Hän oli matkan aikana kerännyt meiltä lippurahat, joista hän nyt jakoi osan uudelle kuskille ja sanoi meille ticket ok, osoitti uutta bussia, läpsäisi high fivet ja jatkoi matkaansa. Nousimme uuteen pikkubussiin, jonne vähitellen alkoi tulla muitakin. Bussin täytyttyä lähdimme matkaan ja lopulta päädyimme Durrësiin.

Maisema muuttui merkittävästi siirryttäessä Albanian puolelle. Vuoret vaihtuivat pieniin mäkiin ja tasaiseen peltomaisemaan, jossa talot ja pienet hedelmä- ja kukkakojut olivat ihan maantiessä kiinni. Heti rajan jälkeen väistimme tietä ylittävää lehmä- ja aasilaumaa.

Loppumatkan Durrës-bussi

Durrësissa majoituimme parvekkeellisessa täysin kalustetussa kaksiossa (18e/hlö/yö), jossa oli iso keittiö ja kylpyhuone ja paljon italiankielistä kirjallisuutta. Asunto kuului Vrioni Apartamentseihin, jotka olivati ilmeisesti yksityisomistuksessa. 

Saavuttuamme meillä kesti jonkin aikaa löytää asunto, sillä sen osoitetta ei löytynyt Google Mapsista ollenkaan. Soitimme varauksessa ilmoitetun yhteyshenkilön numeroon, joka kertoi lähettäneensä WhatsAppissa ohjeet, mutta meillä ei ollut nettiä puhelimissa, joten emme olleet nähneet viestiä. Lopulta löysimme oikean talon ja soitimme vielä uudestaan yhteyshenkilölle, jonka isä eli asuntojen omistaja tuli päästämään meidät sitten sisään. Isä näytti meille albaniaenglanniksi asunnon ja kertoi, että alaovessa on jokin onglema. Emme ihan ymmärtäneet, että mikä ongelma, mutta eiköhän se selviäisi. Illalla kävimme kokeilemassa viereisen ravintolan seafood risottoa ja kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Palattuamme alaovelle huomasimme, ettei avaimemme toimi lukossa ollenkaan. Onneksi emme ehtineet kauaa ihmettelemään, kun joku naapuri oli juuri myös palaamassa kotiin. Kysyimme, että tietääkö hän, miten ovi avataan. Hän totesi, ettei avain jostain syystä toimi ja painoi summerinapeista jotain ja pääsimme sisään. Seuraavana päivänä avain ei taaskaan toiminut, joten kokeilimme naapurin taktiikkaa ja painoimme joitain summereita. Yhdessä vastattiin ja pääsimme sisään. Seuraavalla kerralla alaovella, hieman turhautuneina oven aukenemista odottaessamme, tuli toinen naapuri, joka kertoi, että avainta täytyy heiluttaa samalla, kun avaa oven. ja näimme kuinka hän sai avaimellaan oven auki. Seuraavalla kerralla jätimme kiven oven väliin, että se pysyisi auki, mutta palattuamme kivi oli poissa ja ovi tiukasti lukossa. Kokeilimme naapurin ohjetta ja heiluttelimme avainta lukossa noin 20min ajan, mutta eipä auennut. Sillä kertaa vuokraisäntä tuli sattumalta samaan aikaan sisäpuolelta ja avasi oven. Sanoimme hänelle, että tässä taitaa nyt tosiaan olla joku ongelma. Hän kokeili avainta itse ja näytti sitten meille summerista oman asuntonsa napin sekä parin sukulaisensa, mutta sitten totesi, että oikeastaan hän voisi sittenkin poistaa koko lukon ovesta niin on helpompi. Seuraavalla kerralla koko lukko oli tosiaan ruuvattu irti ja näin avainongelma poistui.

Viimeisen illan myrsky

Myrskyn jälkeinen auringonlasku

Durrës oli juuri sopiva meidän tarkoitukseen tehdä ruokaa asunnossa ja kävellä meren rannalla ja hengata rauhassa muutama päivä suunnitellen loppureissua. Varsinaista hiekkarantaa itse Durrësissa ei ollut, joten nyt ymmärrämme, miksi rantalomailijoiden kommenteissa Durrës ei ole saanut paljon kehuja. Durrës oli turistille ei mitenkään erikoinen satamakaupunki, jonne en ehkä menisi vain Durrësin vuoksi, mutta näin kuukauden kiertelyreissun puolivälissä kiva kohde, jossa ei tarvitse nähdä tai tehdä mitään. Espanjan pohjalta jopa ymmärsi albanian kielestä jotain hyvin pientä. Durrësissa kuuli myös siellä täällä käytettävän italiaa.

Pikkuhiekkaranta

Durrësista matka jatkuu kohti Montenegron pääkaupunkia Podgoricaa.