Pristina, Kosovo

Skopjesta lähdimme pikkubussilla kohti Pristinaa. Meitä oli bussissa vain muutama paikallinen sekä usalainen reppureissaaja. Skopjesta Pristinaan matka kesti vain kolmisen tuntia, vaikka kaikkien passit kerättiin taas kahteen kertaan. Tällä kertaa saimme myös leimat passeihimme (Maija oli erityisen iloinen ensimmäisestä passileimastaan). Onneksi meillä oli sen verran pienet rinkat, että ne pystyi kätevähkösti ottamaan pikkubussin sisälle, sillä auton tavaratilaa ei juuri ollut.

Näkymä Äiti Teresa Katedraalin kellotornista

Majoituimme Prishtina Center Hostelissa, joka nimensä mukaisesti sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Kaksi yötä kahden hengen parvekkeellisessa huoneessa jaetulla kylpyhuoneella maksoi 13,75e/hlö/yö, noin tuplasti kalliimpi, kuin majoituksemme Skopjessa. Mutta hyvästä sijainnista saa toki maksaa ja hintaan sisältyi myös, lähinnä paahtoleipää sisältänyt, aamupala. Kerroksen kaksi kylpyhuonetta päädyimme jakamaan vain keskenämme, sillä olimme kerroksen ainoat majoittujat. Hostelli oli kerrostalon kaksi ylintä kerrosta. Ulkopuolelta ei kaikista esteettisin, mutta sisältä laitettu ja toimiva muutamia irronneita ovenkahvoja ja tippuneita suihkun pidikkeitä lukuunottamatta. 

Nyt on ensimmäinen viikko Balkanilla ohi. Se on ruoan osalta tarkoittanut paljon rasvaa ja suolaa sekä hyvin isoja ruoka-annoksia. Balkanlaiset vaikuttavat aina jakavan ruoka-annokset koko pöytäseurueen kanssa, josta isot annokset varmaankin johtuvat. Pristinassa kuitenkin yritimme etsiä, jos löytäisimme jotain kevyemmän ruoan ravintoloita. Löysimmekin pari kasvispainotteista ruokapaikkaa, jossa oli hyviä keittoja, salaatteja, smoothieita.

Pristinan ainoana kokonaisena päivänämme päätimme suunnata ensin ilmaiselle kävelykierrokselle, jonka piti lähteä hostellin vierestä kansallisteatterilta kello 11. Kun opasta ei kuulunut, soitimme netistä löytyneeseen numeroon, josta vastattiin, että kierros alkaakin vasta kello 15. Päätimme käyttää ajan hyödyksi ja kävellä vajaan neljän kilometrin päässä olevalle kansallispuistolle. Kävelimme keskustan ulkopuolella vilkkaiden asuinalueiden läpi. Oli mielenkiintoista nähdä paikallista elämää muun muassa lasten lähtiessä kouluistaan jne elämää turistialueen ulkopuolella. Matkalla törmäsimme isoon puistoalueeseen sekä kadulla tallustavaan lehmään, joka oli ehkä suurempi nähtävyys kuin luonnonpuisto itsessään, kun metsää ja puita olemme nähneet myös Suomessa. Takaisin tulimme bussilla, joka maksoi vain 40 senttiä.

Heti keskustan ulkopuolella olevaa asutusta

Kellon lähestyessä kolmea palasimme kansallisteatterille. Portailla tapasimme kaksi reppureissaajaa, joista toinen oli australialainen ja toinen reissun ensimmäinen suomalainen. Juttelimme puolisen tuntia odottaen opasta, jota ei koskaan sitten kuulunut. Hetken päästä luovutimme ja lähdimme etsimään nähtävyyksiä itse. Erityisesti Kosovossa olisi ollut mielenkiintoista kuulla paikallisen äänellä tarinoita kaupungista, mutta tämä jäi valitettavasti kahdesta yrityksestä huolimatta kokematta, mutta tosi hyvin saimme omatoimisestikin tutustuttua kaupunkiin.

Kauempana keskustasta oli selkeästi hienompaa asutusta, ainakin talon ulkopuolella

Päädyimme siis kiertämään kuuluisimmat nähtävyydet itse, muun muuassa Kosovon itsenäisyyttä juhlistavan Newborn-monumentin, Kosovon kansalliskirjaston sekä Äiti Teresan katedraalin, jonka huipulle otimme hissin yhden euron hintaan.

Äiti Teresa Katedraali

Pristina oli myös mukavaa vaihtelua käväistä välillä euroalueella Bulgarian levan ja Makedonian denaarin jälkeen. Kosovossa puhutaan pääasiassa albaniaa, jota kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, joten senkin vuoksi ymmärtämisemme taso tuntui nousseen huomattavasti. 

Seuraavaksi on tarkoitus ottaa lauantaiaamuna kymmenen aikoihin bussi takaisin Makedoniaan, Skopjen kautta suoraan Ohrid-järvelle maan eteläosaan.