Ohrid, Makedonia

Pristinasta takaisin Skopjeen oli myös pikkubussi (5,5e). Nyt oli ensimmäinen kerta reissun aikana, kun satoi vettä ja ukkosti päiväsaikaan. Minibussi oli aivan täynnä, mutta saimme kuitenkin vierekkäiset paikat takariviltä. Ajattelimme, että onpas kiva, kun voimme vain istua bussissa poissa sateesta ainakin seuraavat muutaman tunnin. Sitten tunsimme jotain kylmää ja märkää niskassamme. Jokaisessa käännöksessä vettä ryöpsähti katon ja hattuhyllyn välistä päällemme. Onneksi löysimme hattuhyllyltä tyynyn, jolla tukimme vedentulon. Sade kuitenkin yltyi ja bussin katto vettyi pikkuhiljaa niin, että lopulta vettä valui ja tippuili pitkin bussia vähän joka kohdasta. Bussin takaosassa oli myös ilmastointiritilät, joista saimme jatkuvan vesituuletuksen. Bussin renkaan puhjettua pysähdyimme huoltoasemalle, jossa pääsimme hakemaan sadeviittamme rinkoista bussin tavaratilasta. Rinkkamme säilyivät täysin kuivina. Sade lakkasi ja katto tiputteli enää vähän, mutta penkit olivat litimärät, joten sadeviitan päällä oli hyvä istua. Renkaassa joku ongelma jatkui ja liikuimme hyvin hitaasti aina hetken, jonka jälkeen kuski ja toinen työntekijä menivät uudestaan ja uudestaan ihmettelemään rengasta. Valuimme Kosovon ja Makedonian rajalle rauhallisesti, jonka jälkeen matka eteni pikkubussilla vielä hetken. Kun matkaa oli jäljellä enää puolisen tuntia jostain ilmestyi iso bussi, johon lopulta vaihdoimme ja pääsimme nopeasti ja hyvin loppumatkan Skopjeen. Heti Skopjeen saavuttua ostimme bussiliput (7,2e) hetken päästä lähtevään Ohridin bussiin, joka oli tilava ja oikein toimiva. Skopjesta Ohridiin matkalla ajoimme oikeastaan koko maan halki, mikä oli kiva tehdä päiväsaikaan, niin saimme ihastella metsäisiä vuoria.

Olimme edeltävänä iltana varanneet majoituksen Ohridissa Vila Dule -nimisessä hostellissa. Saavuttuamme hostellin osoitteeseen löysimme mukavan näköisen talon, jonka alakerrassa oli ravintola, jossa oli yksi grillaamassa. Kun varmistimme, että onko tämä hostelli, niin iloinen grillaaja sanoi kummaksuen "ei" ja korjasi ylpeästi huudahtaen "tämä on Vila Dule!" Menimme sisään ja meille tarjottiin heti kahvia ja näytettiin huoneemme ja pyydettiin alakertaan, kun olisimme valmiit. Alakerrassa oli koko perhe meitä moikkaamassa ja tajusimme, että tämä taitaa oikeastaan olla heidän kotinsa, jossa on useampi huone muutettu kahden hengen majoitushuoneiksi, mutta sen vuoksi majoituksesta ei pidä käyttää hostelli-nimeä, sillä onhan se heidän talonsa. Meiltä kyseltiin, että mihin aikaan haluaisimme aamupalan, ja että saamme ihan vapaasti sanoa, minkä ajan vain.

55 000 asukkaan Ohrid-kaupunki on maan suosituin lomakohde sen Ohrid-järven vuoksi. Varsinaista hiekkarantaa Ohridissa ei ole, mutta veden rajassa kulki laituria ja ravintolaa toisensa perään.

Päänähtävyydet Ohridissa taisi olla Tsaari Samuilin linnake, joka oli korkealla mäen päällä ja muutama kirkko. Mutta mielenkiintoisempaa ehkä oli hienon näköinen paikka ja pienen kreikkalaistyylisen lomakylän tunnelma itsessään. 

 

Päätimme, että tämän reissun aikana haluamme kokeilla myös jotain apartment-tyylistä asuntoa, jossa olisi mahdollista laittaa omassa keittiössä ruokaa ja mahdollisesti myös pestä vaatteita kätevästi pyykinpesukoneella. Vaikka emme halua juosta paikasta toiseen, niin ei tämän hetkinen kaupunginvaihtonopeus turhan hidaskaan ole ollut. Siispä aloimme etsiä asuntomajoitusta mielellään meren rannalla sellaisessa paikassa, jossa ei olisi mitään nähtävää itsessään, vaan voisimme viettää muutaman päivän vain paikoillamme rantamaisemissa syöden merinäköalaparvekkeellamme itse tehtyä ruokaa ja mielellään mennä vaikka snorklaustourille tai muulle vastaavalle. Googlasimme toiveen täyttäviä majoituksia ja opiskelijabudjetilla edullisimmat olivat Albaniassa. Valitsimme melko Pohjois-Albaniassa sijaitsevan Durrësin, josta olisi kätevä jatkaa taas reissua neljän yön jälkeen.