Machu Picchun jälkeen tultiin Aguas Calientesista takaisin Cuscoon viettämäan uuttavuotta. Tässa vaiheessa tuli ekan kerran sellanen väsymys tai uuvahdus, ku koko ajan näkee kaikkee uutta, mutta silti tuntuu, että pitäs olla kiinnostunu näkee mahdollisimman paljon ja yrittää tehä mahdollisimman paljon asioita. Toisaalta melkein kuukausi tällasta matkustamista on ajoittain suhteellisen rankkaa.
Sillon uv-iltana mentii kävelee kaduille ja ostettiin teemaan kuuluvasti keltasta rekvisiittaa kuten lei ja Feliz año nuevo -lasit. Koska keltanen väri tuo onnea, niin kaikki oli keltasta. Lapset oli puettu keltaseen ja maa oli täynnä keltasten kukkien terälehtiä, joita kaikki heitti toistensa päälle. Mitä lähemmäs keskiyötä tultiin sitä enemmän porukkaa alko kertyä keskusaukiolle. Raketteja oli paljon ja kaikenlaisia. Kädestä heitettäviä ja sellasii joiden on tarkotuski räjähtää maassa, ja tulee jäätävä määrä savua. Ja sit heittäjistä oli hauska kattoo ku ihmismassa kaikkoo raketin ympäriltä. Sit vähän yli keskiyön porukka lähti juoksee keskusaukiota ympäri. Perinteeseen kuuluu vissiin, että perheet juoksee käsikynkässä. Oltiin tohon aikaan Machu Picchun jälkeen niin väsyneitä ja kylmissämme, et mentiin aika nopee siitä sit hostellille nukkuu.
 |
| Vähän heikosti näkyy, mutta tolleen myytiin kaikkea keltasta. |
 |
| Joka päivä iltasin porukkaa kerääntyny katukeittiöiden ääreen syömään, ei siis erityisesti liity uuteenvuoteen, mitta sillon oli vielä enemmän ku normaalisti. Syötiin kans kerran tollasessa ja oli tosi hyvää! |
 |
| Supermercado |
 |
| Sataa... |
 |
| ...sataa |
.
Toisena Cusco-päiväna ei jaksettu tehä muuta ku istua puistossa ja tuijottaa ihmisiä, joka toisaalta oli myös ihan mielenkiintosta. Noina molempina päivinä sato enemmän ku oon koskaan nähny. Useammis kadunvarsi rakennuksissa, jonne mentiin katutasosta portaat alas, oli varmaa metei vettä ja asukkaat tai kauppiaat ämpäröi vettä pois minkä kerkee. Se oli sellanen tilanne, josta ei pystyny ottaa valokuvaa, vaan mietittiin oikeesti pitäiskö mennä auttamaan. Ja koska kaupunki on vuoren rinteellä, se vesi tuli hyvin voimakkaasti alaspäin. Tarkotus oli siis lähteä La Paziin takaisin toisen päivän aamuna, mutta tarjolla oli vain yöbusseja, joten hengattiin siellä sit viel se kolmaski päiväki, jollon illalla klo 10.30 lähettiin taksin La paziin.
tollanen kulkue oli seuraavana päivänä kirkon jotain juttua varten, jonka nimi oli Señor del cabildo
 |
| Choclo juustolla, tosi hyvää myös. Suoraan katukeittiöstä 20 senttiä |
 |
| Cui a.k.a. Marsu |
 |
| Hostellin vastaava respa :) |
 |
| Jonkun perheen lemmikki happihyppelyllä |
Olinki jo miettyny et aika pitkää on ollu sairastamatta, ellei Buenos Airesin angiinoita lasketa. Mutta bussissa sitten oksensin ekan kerran muutama tunti lähdön jälkeen ja pari kertaa sitten vielä. Enpä tiedä mistä johtu. Ehkä kiinalaisesta riisi-kana -annoksesta, jonka söin pari tuntia ennen lähtöä. Koska, vaikka bussimatka oli pomppusin, mitä tähän mennessä, nii en oo koskaa aikasemmin reagoinu tolleen johonki helutukseen. Rajan ylitys (Peru-Bolivia) oli tällä kertaa suhteellisen epämiellyttä tästä syystä. Ja rajalla oksentamisen lisäks piti tietty miettiä miten jakaannutaan Milenan kanssa kahteen eri jonoon, jotta toinen saa molemmille eka paperit toisesta ja tarviiko molemmat molempien passit jne. Ja ettei tarvii jonottaa maahantulo-jonoo uusiks, vaan voidaan olla molemmis samaan aikaan.
La Pazin hostelliin tultaessa oli kivaa et päästiin samaan hostelliin takas, jossa oltiin.(Tähän mennessä matkan paras siis, vaikka ekalla keralla joku varastiki Milenan pyyhkeen). Olin tosi väsyny, ku en ollu nukkunu, enkä syöny mitään sen kiinalaisen jälkeen. Söin sit omenan, mut seki tuli ulos tunnin päästä. Kävin illalla vielä jossain apteekissa kysymässä oisko niillä jotain tälläseen ongelmaa. Sain jotain pastilleja, ja toistaseks en oo enää oksentanu. Sinä yönä nukuin 15h ja loppupivästä oli jo parempi olo. Nyt La Pazissa tokaa kertaa ollaan otettu tosi rennosti, mikä on ollu ihan hyvää vaihtelua.
Huomenna illalla, tiistaina, matka jatkuu kohti etelää Salar de Uyuniin, suola-aavikolle siis. tehtiin pieni muutos suunnitelmaan ja jätettiin Lagotiticaca välistä eli suoraan suola-aavikko. Siellä muutama päivä ja sit mahdolliskmman suoraan takas Buenos Airesiin. Mennään tossa kohtaa ristiin Dakarin kanssa, joten toivotaan, että bussit kulkee, eikä tuu ihmeellisempiä muutoksia enää.
Kommentit
Lähetä kommentti