Kolme kuukautta suurkaupunkielämää ja pari uutta projektia
Kadulla kävellessä osaan jo varoa rakennusten ilmanvaihtotuulettimista kadulle tippuvaa vettä ja pystyn kiertää kyseisen kohdan kastumatta. Nykyään alan myös erottaa katukivetykset, joiden reunalle astuttua kivetyksen alta todennäköisesti lentää vettä tai kuraa kengille. Bussikulttuuri on myös jännittävää. Pysäkillä odottavat tekee siistin jonon kadun varteen, ja jos jono on vähän epäselvä, niin uus paikalle tullut kysyy aina, että kuka on viimenen, jotta bussiin noustaan oikeassa järjestyksessä. Ja jos bussiin tulee vanhempi henkilö tai lapsen kanssa, niin heti joka puolelta nousee joku ja tarjoaa istumapaikkaa, ja vähän jopa kinastelee siitä kuka saa luovuttaa istumapaikkansa. Parin vuoden sisällä kuulema on myös tullut ladattavat matkakortit.
Täällä huomaa myös selkeästi miten paljon ihmisten olemus ja pukeutumistyyli muuttuu eri kaupunginosissa. Vaikkakaan ihan kaikkia 48 kaupunginosaa en vielä tunne. Myös kaupat vaihtuu eri alueille mennessä. Tietyissä osissa ei kovin hedelmäkojuja ja vierekkäin olevia pikkukioskeja näy, vaan katukuva koostuu erilaisista merkkivaateliikkeistä. Myös saman ruokamarketin tuotteiden hinnat vaihtelee riippuen millä alueella ollaan. Vähän niiku jos Kampin Alepassa leipä maksais euron pari enemmän, kuin vaikkapa Suutarilan Alepassa.
Alotin tässä kesälomalla nyt vielä kahessa uudessa projektissa, koska se kulttuurikeskus on kesän kiinni. Ja kahtena päivänä lasten leikkejä getossa on aika vähän. Toinen näistä uusista projekteista on metropolialueen ulkopuolella maalaistalon pihalla lasten ja nuorten toimintaa, kuten pallopelejä. Tän projektin nimi on Metafora. Helmikuun lopussa on Argentiinan karnevaalit, jota varten eri kaupunginosat ja provinssit harjottelee kulkue-esityksiä. Eli nyt Metaforassa harjotellaan myös sitä varten. Esitykseen kuuluu ämpäri-rumpubändi, jonka kanssa treenasin eri rytmejä tänään, ja sen lisäksi tanssikoreografia, jossa on kyseisen karnevaalin omat liikkeet. Tähän mennessä tää Metafora on kaikista projekteista hauskoin.
Toisessa uudessa projektissa alotan ens maanantaina. Se on kasvimaa, jossa tehdään kaikkia kasvimaatöitä nuorten kanssa, joilla on muun muassa downin oireyhtymä. Se on ainut projekti, joka toimii säällä ku säällä. Esimerkiksi ghettoissa ei pystytä pitää projekteja, jos sataa kaatamalla, koska maa on siellä suurimmaks osaks savimultaa, ja sateella vähän hankalaa. Ei sillä, etteikö kasvimaan maa olis sateella "vähän hankalaa", mutta silti sinne aina mennään. Ens viikolla varmaan kerron lisää siitä projektista.
Täällä huomaa myös selkeästi miten paljon ihmisten olemus ja pukeutumistyyli muuttuu eri kaupunginosissa. Vaikkakaan ihan kaikkia 48 kaupunginosaa en vielä tunne. Myös kaupat vaihtuu eri alueille mennessä. Tietyissä osissa ei kovin hedelmäkojuja ja vierekkäin olevia pikkukioskeja näy, vaan katukuva koostuu erilaisista merkkivaateliikkeistä. Myös saman ruokamarketin tuotteiden hinnat vaihtelee riippuen millä alueella ollaan. Vähän niiku jos Kampin Alepassa leipä maksais euron pari enemmän, kuin vaikkapa Suutarilan Alepassa.
Alotin tässä kesälomalla nyt vielä kahessa uudessa projektissa, koska se kulttuurikeskus on kesän kiinni. Ja kahtena päivänä lasten leikkejä getossa on aika vähän. Toinen näistä uusista projekteista on metropolialueen ulkopuolella maalaistalon pihalla lasten ja nuorten toimintaa, kuten pallopelejä. Tän projektin nimi on Metafora. Helmikuun lopussa on Argentiinan karnevaalit, jota varten eri kaupunginosat ja provinssit harjottelee kulkue-esityksiä. Eli nyt Metaforassa harjotellaan myös sitä varten. Esitykseen kuuluu ämpäri-rumpubändi, jonka kanssa treenasin eri rytmejä tänään, ja sen lisäksi tanssikoreografia, jossa on kyseisen karnevaalin omat liikkeet. Tähän mennessä tää Metafora on kaikista projekteista hauskoin.
Toisessa uudessa projektissa alotan ens maanantaina. Se on kasvimaa, jossa tehdään kaikkia kasvimaatöitä nuorten kanssa, joilla on muun muassa downin oireyhtymä. Se on ainut projekti, joka toimii säällä ku säällä. Esimerkiksi ghettoissa ei pystytä pitää projekteja, jos sataa kaatamalla, koska maa on siellä suurimmaks osaks savimultaa, ja sateella vähän hankalaa. Ei sillä, etteikö kasvimaan maa olis sateella "vähän hankalaa", mutta silti sinne aina mennään. Ens viikolla varmaan kerron lisää siitä projektista.
Kommentit
Lähetä kommentti