loppuspurtti ja mielipiteitä projekteista

Viime aikoina vuorokauden tunnit on ollu aika tehokkaasti käytössä. Nyt tajuaa miten nopeesti loppuaika tuleekaan menemään, kun suurimmassa osassa projekteista on vain kerran tai kaks viikossa, mikä tarkottaa, etta kaks kertaa enää jäljellä. Eilen pidettiin läksiäiset Metafora-projektissa. Se oli kivoin projekti, mut ehin olla vähiten aikaa siel. Oltiin parin kuukauden aikana valmisteltu karnevaali-esitystä, joka lopuks vikana päivänä esitettiin vanhemmille ja muille favelan lapsille. Nyt viime metreillä tuntuu myös korostuvan ajan jakamisen vaikeus. On vapaaehtosporukka ja se jo-suomesta-tuttu suomalais-argentiinalais -porukka, ja sit tietty loput projektit ja se tanssikoulu, jossa oon ollu marraskuusta.

Milenan, Aaronin ja mun porukka oli tällanen pikkuporukka kahen ison välissä. Eli ku me tultiin, täällä oli yks vapaaehtoisporukka ollu jo muutaman kuukauden, sit tultiin me, ja nyt viime maanantaina tuli paljon uusia. Viime viikolla suurin osa siitä ekasta ryhmästä lähti. Ja toissapäivänä pidettiin läksiäiset Aaronille.

Mielipiteitä projekteista

Vaikka mun projektit onkin kivoja, nii osassa alkaa olla sellanen fiilis, että se on nähty. Ja koska monissa aletaan pikkuhiljaa suunnittelee aikaa, jollon mä en enää ole paikalla, niin tuntuis ihan hyvältä vaihtoehdolta alkaa vähän jättäytyy osasta pois ja niistä vapautavalla ajalla vierailla tunnin parin säteellä olevissa muissa kaupungeissa.

Sen kulttuurikeskus Crear vale la penan kanssa taitaa käydä niin, että meillä oli hienot suunnitelmat, mitä voisin tehä siellä, mutta käytännässä asiat menee liian hitaasti ja aika liian nopeesti, etten käytännössä ehi tehä mitään. Se on yks niistä projekteista, joissa olin heti alusta, mut joululoma ja sit kesäloma lyhens aika paljon. Keskuksen vastuuhenkilö selitteli, että kaupungin ulkopuolella ja faveloissa varsinki ihmiset ottaa rennosti, eikä loppujen lopuks projektit kovin nopeella aikataululla onnistu, koska kestää aikaa, ennen ku ihmiset tajuaa, että jotain on menossa. No ainakin olin suunnittelemassa mitä vois tehä, pääsin osallistumaan muutamia kertoja esimerkiksi capoeiraan, joogaan ja sirkus-trapetsiin ja näin ihmisiä myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Metafora ja hagamos lo imposible oli niin sanotusta tiiviimpiä projekteja, koska niiden oli tarkotuski kestää mun osalta vaan kesäloma (tammi-helmikuu), jollon niiden toiminta oli päiväleirityyppistä. Noista kahdesta Metafora oli paljon organisoidumpi; oli kaks ikäryhmää, joista toinen ensin pelas jalkapalloo/lentopalloo ja harjotteli karnevaaliesitystä ja toinen ryhmä samaan aikaan teki jotain helppoa käsityötä ja sitten puolessa välissä, puolentoista tunnin päästä, vaihdettiin. Lopuksi kaikki syötiin esim. joku leipä tai croissantti, jonka projektin omat keittäjät oli leiponu samaan aikaan ku me tehtiin aktiviteettejä. Hagamos lo impisiblessä puolestaan ollaan vaan kentällä autotien vieressä, eikä rauhallisessa vartavasten tehdyssä paikassa.

Barracas eli kouluavustaminen oli toinen pitempiaikasista projekteista, jonka alotin myös melkein heti ku tulin lokakuussa. Siellä on nyt ollu tosi jees, kun alkaa jo tuntea porukkaa ja se on tavallaan ehtiny rutinoitunua kunnolla.

Pecohue on ollut sinänsä myös tosi kiva, koska en tiedä millon ja missä olisin muuten päässyt tutustumaan ja viettämään aikaa samalla tavalla kehitysvammasten avustaja. Vaikka se itse kasvimaatyöskentely ei ehkä olekaan mulle niin kaikkien mielekkäintä. 

Tänään olis ollu Hagamos lo imposible projekti, mut en tänää olis millään jaksanu mennä sinne ja mietin, että mitä muuta voisinkaan tehä. Tuntia ennen ku mun olis pitäny lähtee Milena sai sen äidiltä viestin, että katoppa sun tili ja nopeesti. Kävi ilmi, et sen pankkikortilla oltiin ostettu ja nostettu Meksikossa -8 000 euroon asti...eli iltapäivällä menin sen kaa poliisille, enkä projektiin. Suurin todennäkösyys mitä on tapahtunu on, että sen kortti ja koodi on kopioitu ku se oli nostamassa rahaa. Ja nostamassa viel ison ja luetettavan pankin automaatista, josta me kaikki muutki ollaan nostettu koko aika. Kukaan ei siis ollu varastanu sen korttii, tai on tosi epätodennäköstä et joku olis hakenu sen meiän huoneesta, käyttäny ja sitten palauttanu. Toivotaan, että sen vakuutus korvaa.

Nyt tääl alkaa pikkuhiljaa ilma vaihtuu syksyyn eli nyt on harvemmin melkee +40 asteen päiviä.



Kommentit