Asioita, joita jään kaipaamaan Argentiinasta

Nyt olen Suomessa ehtinyt oleilemaan jo muutaman päivä. Ensimmäiset asiat, joihin kiinnitti huomiota Suomessa oli, että kaduilla ei kävele juuri kukaan, ja joka paikassa on vain muutamia ihmisiä.  Huomasin myös kiinnittäväni huomiota kauppojen myyjien tapaan puhua asiakkaille. Buenos Airesissa tuntui, että myyjät melkein tulevat hakemaan kadulta asiakkaat sisälle tai vähintään päivystävät ovella valmiina tarjoutumaan auttamaan. Kun taas täällä pääsee rauhassa tutkimaan tavaroita ja moikata saatetaan, tai vain hymyillään. Vaikka apua tarjotaankin samalla tavalla, tosin vasta sitä kysyessä. Kolmas asia, jonka huomasi Buenos Airesin katukuvasta ensimmäisenä oli kodittomien määrä ja erilaiset ja eri-ikäiset henkilöt pyytämässä rahaa kaduilla tai myymässä kuka mitäkin liikennevälineissä ja ravintoloissa ja kaduilla.

Tuntuu, että viiden kuukauden vapaaehtoistyöreissu tällä kertaa oli juuri sopivan pituinen. On kiva palata Suomeen ja jatkaa asioita täällä. Argentiinasta tai lattareista ylipäätään jään kaipaamaan tervehtimistä poskipusuilla,  ihmisten avoimuutta ja tietynlaista toisten huomioon ottamista tai ylipäätään huomaamista ja sen näyttämistä. Leipomot ja katukeittiöt puuttuu Suomesta (tai onhan niitä, mutta ei yhtä paljon ja yhtä isoa valikoimaa). Buenos Aires on myös niin iso kaupunki, että kukaan ei jää kadulla törmätessään miettimään erilaisista ihmisistä, että onpa outo tai erikoinen tyyppi, vaan tuntuu, että ihmiset on tottuneita jos minkälaiseen viipottajaan. Ja tietysti salsa- ja muu tanssikulttuuri. Ja niin edelleen.

Toki myös listalta asioista, joista en Buenos Airesissa pitänyt tai jotka ärsyttivät suunnattomasti, löytyy useampiakin. Kuten esimerkiksi, että informaatiota etukäteen on hyvin vaikea saada, vaan aina pitää mennä paikan päälle varmistamaan, ja viikon päästä sekin on saattanut jo muuttua. Tai, että kauppojen ikkunoissa on aukioloajat, mutta todellisuudessa ne ovat täysin toiset. Myös jatkuvasti joku sim-kortin saldon lautauspiste tmv ei toimi, mutta "tossa parin korttelin päässä varmaan toimii", ja näin juostaan ympäri katuja, eikä saada hoidettua yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa. Mutta näin viimeisinä asioina on kuitenkin enemmän mielessä nuo ensiksi mainitut.

Tällainen oli erään kaupan ikkunassa. "AUKIOLOAJAT: Avaamme kun tulemme, suljemme kun lähdemme. Ja...jos tulet, eikä olla paikalla, se johtuu siitä, että ei satuttu samaan aikaan." Eli mitäpä turhaan kellonaikoja, näinhän se on :D

Tähän on hyvä lopettaa vapaaehtoistyöstä Buenos Airesissa kertova blogi tällä erää. Ajattelin, että pidän tätä samaa alustaa myöhemmin, jos ja kun joskus teen vielä joitakin reissuja. Mutta tällä erää kiitos seuraajille ja katsotaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa.